On miellyttävää saada tietää Hesarin hupsutustestistä, että kelpaisin Suomen kansalaiseksi. Siltikin, että vastasin kysymyksiin vain 71%  oikein. Jotkin kysymykset olivat kummallisia, ja edellyttäisivät erittäin pikkutarkkaa menneen(kin) kulttuurin opiskelua, osa tietysti sellaista perustietoa, joka on asiallista hallita. Testi on kuvitteellinen, oikeassa testissä ei kysytä tietämystä, vain elämän(hallinnan) faktoja. Parempi niin, ihmisen pitäisi olla kelvollinen kansalaiseksi vaikkei tietäisikään kaupunkien kokoja ja eri alueitten murteita. Vaikka tosi elämässä Uvin päätökset saavat minut aina voimattoman raivon valtaan, niin usein sieltä kuulee täysin ja sananmukaisesti epäinhimillisistä hylkäyspäätöksistä. Ennen oli tapanani ihmetellä, mikä maailmassa saa jotkut ihmiset ryhtymään parkkipirkoiksi ja tv-lupatarkastajiksi, mutta sehän on kevytmielistä. Pitää kysyä, mikä maailmassa saa jotkut ryhtymään ulkomaalaisviraston virkailijoiksi, niin ja vanginvartijoiksi.

* * *

Toinen ihme juttu oli tämä suomen kielen kaunein sana -äänestyksen tulos. Sen voitti sana "äiti". Liikuttavaa ja pullanlämpöistä, mutta eihän se kaunis sana ole! Ja "rakkaus" on vielä rumempi!

("Rakkaus on ruma sana/ kaipaus soi kauniimpana" Ismo Alanko)

Mielestäni on asian pettämistä, että vastaajat olivat ottaneet näkökulmaksi ennemminkin eettisen kuin esteettisen lähestymistavan. Kyllä kai sanan kauneuteen, jos kysytään ikäänkuin merkitsijää eikä merkittyä, kuuluu makustella sen tuntumaa suussa, tai vaikkapa miltä se visuaalisesti näyttää. "AAVA "näyttää aika hauskalta, samoin "poppoo" ja "tilli". Pidin aivan ihastuttavana veljeni vastausta tähän kysymykseen, se oli "syvyys", sen tähden että sen välistykset ovat vaativat ja paljastavat typografille fontin ominaisuudet! Siinä tosi syvä asenne sanojen kauneutta kohtaan.

Joka tapauksessa tässä yhteydessä tuli selväksi, että u-kirjain koetaan yleisesti miellyttävimmäksi vokaaliksi ja l-kirjain miellyttävimmäksi konsonantiksi. Molemmat ovat minun lempisanassani "lumi". Myös Uuno Kailas vetää aiheesta maksiimin joutsen-aiheisessa runossa, jonka nimeä en muista:

Ui merta ne unten

päin kaukaista rantaa

niit aallot ne kantaa

kuin kuultoa lunten.

(Korjatkaa jos meni väärin, en löytänyt sitä kirjastostani tähän hätään)