Tänään Hesarin sarjakuva Masissa (joka yleensä on aika tylsä ja jämähtänyt) oli erittäin osuva strippi. Se tiivisti kahteen kuvaan koko oman sukupolveni miehen katseeseen suhtautumisen problemaattisuuden. Neiti Söpö esittelee kenraali Kaluunalle (vai mikä sen nimi oli) uutta hamostaan joka on tietysti todella seksikäs ja ihmettelee että kenraali ei kommentoi mitään. Kenraali vastaa siihen että eikö hänen pitänyt olla huomauttelematta neidin ulkomuodosta, jonka johdosta neiti Söpö painuu valittamaan sille toiselle toimistonaiselle että raja se pitäisi olla asennekoulutuksellakin!

Neiti Söpöjä olemme me kaikki. Vedetään vimpan päälle vermeet päälle, mutta loukkaannutaan kovasti jos joku mies huomauttaa jotakin sukupuolisuuteen viittavaa, ärsyynnytään jos katsotaan, mutta ollaan lohduttomia jos kukaan ei huomaa. Mikä meille kelpaa? Älkääkä enää tulko selittämään minulle että itseni tähden minä vaan. Siis mitä? Kyllä minäkin sorruin ihan melkein tosissaan uskomaan omaan selitykseeni nuorempana, tuohon samaiseen kun on kiva olla vähän edes laitettu, tai ehkä mietinnän jälkeen et kun ne muutkin naiset, ne katsoo. Ehei siskoseni, ei se niin ole. Minä haluan olla kaunis ja haluttava, haluan että mies katsoo minua. Ettäs kehtaankin! Homot ja lesbot tulvivat kilvan kaapeistaan, biseksuaalitkin,(en pidä näistä määritelmistä, mutta siitä myöhemmin) mutta nainen ei uskalla tulla. Suomalainen nainen ei uskalla tulla ulos kaapista.

Mikä kaappi on? Se on mutkikkaasti rakentunut puritaanissävytteinen pukeutumiskoodi, jonka mukaan me, tasa-arvon ihannemaan naiset osoitamme tasa-arvoisuutta olemalla parhaimmillaan sen näköisiä, että helposi luullaan äijäksi. Ihan totta: ei ole yksi eikä kaksi niitä pariskuntia, joita olen hämmästellyt ihmeen vapautuneeksi kuusikymppiseksi homopariksi. Vaatii lähempää tarkastelua sekä huolellista koodiarviointia tulla siihen tulokseen, että toinen noista on ilmeisesti suomalainen nainen. Se lyhyempi yleensä. Äijästä käyminen on hyve.

En ole myöskään venäläistyyppisen korkkaribaletin kannalla. Mutta eikö teistä tunnu, että sillä välillä voisi olla joitakin vaihtoehtoja? Kyllä minä ymmärrän tätä viisi-kuusikymppisten tunnetta. Heidän aikanaan tasa-arvo on taisteltu tähän hyvään jamaan, ja monella on vieläkin katkeria kokemuksia juoksuhaudoista kerrottavanaan ja he kulkevat käsikranaatti povarissa aina valmiina vetämään sokan irti. Itse luulin aikoinaan (jotain neljätoistakesäisenä) että tasa-arvo on jo täydellinen ja kipeästi hän se iski kun ei niin ollutkaan. Mutta olen siis kasvanut periaatteessa siihen ideaan, että miehet ja naiset ovat fyysisesti ja henkisesti samanarvoisia ja heidän kuuluu saada samasta työstä sama palkka. Mutta eipä sitten sekoiteta puuroja ja vellejä: tasa-arvo ei siis tarkoita sitä, että mies ja nainen ovat yhtä ja samaa sukupuolisesti. Se on täysin eri asia. Nythän siis on jo selvää, että en yritäkään lähteä tässä genderin suolle tarpomaan, vaan selvitän ajatustani ikiaikaisella mies-nainen jaolla. Kun noita sukupuolia nyt näyttää olevan noin kaksi, biologisesti.

Ja biologisesti se on yhtä helppoa ja selvää että tietyissä tiloissa urokset katselevat ja naaraat esittäytyvät. Ja toisenlaisissa yhteyksissä urokset esittäytyvät ja naaraat arvioivat. Sitä tapahtuu, koska meidät on sillä tavoin rakennettu, jotta pariutuisimme ja pesisimme. Sen toiminnan kieltäminen järkisyihin vedoten ei muuta asiaa, sitä tapahtuu kuin peiton alla kuhinaa munkkiluostarissa. Länsimainen ihminen yrittää kieltää milloin minkäkin seksuaalisen toiminnan epäkorrektina, vahingollisena, moraalittomana. Siis jos täytyy yhtä aikaa paljastaa ihoa mahdollisimman paljon ja viettelevästi ja kaikkien osapuolien pitää käyttäytyä niinkuin siinä ei olisi mitään kummallista, tulos on aivan yhtä hullu kuin että puolen väestöstä pitää kulkea säkkiin pukeutuneena koska he ovat naissukupuolta.

Helppohan minun on tässä siunailla kun en enää pelkää. En pelkää sitä että minua katsottaisiin vain tavaran(k)antotelineenä, koska tiedän että olen muutakin. Jos on epävarma itsensä suhteen, katseen kohteena oleminen voi olla ahdistavaa, tiedän ja myönnän. Miksi piti elää näin vanhaksi ennen kuin uskoi ja tajusi tämän?