Lakanoita installaatiosta Makuuhuone. 2007. Ne ovat ihmisten asentojen painaumia, jälkiä lakanoissa...

Yksi näyttely pystytetty tähän lähelle ja toista mennään pian pystyttämään, toiseen suuntaan lähelle Pietariin. Pakkasin tänään töitä matkaan, ja arvuuttelin, kuinkahan tarkasti niitä tullaan aukomaan rajalla. Aina tässä vaiheessa ajattelen, että ainakin seuraavaan teoskuljetukseen rakennan oikeat kuljetuslaatikot, sellaiset kestävät ja helposti avattavat. Kaikki työkalut pitää kuulemma ottaa mukaan, museolla ei välttämättä ole mitään. Sitä on hiukan vaikea uskoa, mutta se näkee ken elää. Mitä kaikkea jännittävää vielä koenkaan ennen kuin ensi viikko on ohi...

Venäjälle meneminen on aina paluuta eksistenssin ytimeen: että pääsee ohi tullista ja ohi rajamiliiseistä ja majapaikkaan asti, armollisesti saa tulla rekisteröidyksi ja saa jostain ruokaa ja jos kukaan ei ryöstä eikä takavarikoi mitään eikä epää kulkuani vaikkapa hallintoa arvostelevien sukulaisten tähden, eikä auto aja esimerkiksi 2 x2 metrin kuoppaan joita voi ilmestyä tiehen tosta vaan...Että saa olla elossa tänäänkin ja tänäänkin, se on Venäjänmaan lahja lapsilleen ja kaikille turisteillekin.

Ei sitä koko aikaa ajattele niin eksistentiaalisesti, Pietari on liian city siihen. Petroskoi on toista maata, siellä tuntuu että melkein mitä vain voi tapahtua, kuin Liisalle peilimaassa. Suosittelen!

Mutta Pietarissa on kiivas ja ihana syke, se elää miljoonakaupungin ikuista rujoa ja runollista elämäänsä, eikä siellä taida huomata Tsaari Putinin vaikutusta, ainakaan näin lyhyellä visiitillä.

Lakanoita installaatiosta Makuuhuone, sekä maalaus plekseille. Se lähtee A.Ahmatovaan ja saa nimekseen Energia. Joskus on vaikeaa nimetä töitä, varsinkin kun niitä pitää irrotella kokonaisuudesta.