Sain Joulupukilta uuden hiiren, joka on niin pieni ja sievä ja livakkaliikkeinen, että on kutkuttavaa harrastaa tätä hivelytoimintaa sen kanssa (siis tietokoneen hiiri!). Hiirulaisella on myös sensuelli muotoilu ja sellainen viehkeä pyörittelynappula keskellä, kuten kerran liitin kuvakseni täällä. Wau.

Joulua valmistellaan vähintään kuukausi ja se on ohi parissa päivässä. Eihän se tietysti ole niin rankka kuin nämä nykyiset häät, joita valmistellaan kaksi vuotta ja ne ovat ohi päivässä. Täytyy olla raju pudotus arkeen sitten nuorellaparilla tai oikeastaan vain morsiamella. Häät ovat naiselle vakava projekti olla edes kerran eläessään kuin suoraan muotilehdestä. Se voi olla tyydyttävä tunne, mutta mitä sen jälkeen? Ei-enää-koskaan-niin-kaunis -naisena ei voi olla kauhean tyydyttävää elää? Sitten tulee jouluprojekti, mikä on naisellinen taikka perheenemännällinen urakka saada koti edes kerran vuodessa näyttämään tismalleen sisustuslehdeltä. Tähän minäkin aina lankean, kun se on NIIN tunnelmallista. Mutta lapset pitävät huolta siitä, että se unelma joutuu terveen järjen kritiikin alaiseksi noin varttitunnissa valmistumisestaan.

Nyt pitää mennä katsomaan NIcholson-elokuvaa vuodelta 1971. En ole sitä ennen nähnyt, Miehuusvuodet nimeltään. On niin paljon huviteltavaa ja niin vähän aikaa. Kosolti avaamattomia lahjoja täällä blogeissakin!