maanantai, 11. helmikuu 2008

Ilmoitus

Blogistanin laitamailla talviuntaan torkkuville kaikenlaisille karvamönkiäisille kerron uudelleen, että olen siirtänyt kuninkaallisen lihani, henkevän katsantoni ynnä hermostuneet tuntosarveni uuteen huoneeseen, joka aukeaa täältä.

tiistai, 1. tammikuu 2008

Piste.

Uusi vuosi on aikamääre, joka on vain ihmisten kansainvälisellä sopimuksella tehty. Luonnossa näyttää ihan samalta kuin viikko sitten, mutta ihmisten mielissä ei. On eri aika, toinen ympäristö, paikka on vuosi 2008, tammikuun uuden karheat päivät, kalenterin uudet sivut, valkeat. Mikä tyydytys onkaan aloittaa jotain uutta. Piste, ja uusi puhdas sivu.

Tämä Vuodatuksen sivu on aika helppokäyttöinen, mutta liikkumaton. Olen oppimaton moukka käyttämään näitä ohjelmia, joten minulla pitää olla paljon valmiita vaihtoehtoja tyydyttämään levotonta ja muutosaltista mieltäni. Muutan tänne. Löytyy myös oikean reunan laatikosta alhaalta.

sunnuntai, 30. joulukuu 2007

Tekemättömyystunnustuksia

Uuden vuoden komeroitten puhdistus: DorianK tunnustaa kaikki jonain-päivänä-vielä-teen-tämän -juttunsa. Vaikkakin hän vain ihmettelee, mihin kaikki se aika, jolloin nämä asiat pitäisi tehdä, katoaa. Niin, muistelen nähneeni jostain 50-60-luvulta jonkin kaskun tai stripin, jossa ihmeteltiin sitä, missä on se aika, joka on saatu säästettyä kaikilla näillä moderneilla aikaasäästävillä vekottimilla. Nykyään mikään instanssi tuskin enää mainostaa kapistuksiaan sillä, kuinka paljon aikaa ne säästävät. Varsinkin kun kaikki tietävät, että se säästetty aika tuhraantuu asiakaspalvelujonoissa roikkuessa, käyttöohjeita ja/ tai help?-osastoa tavatessa tai mahdollisesti jopa itse yritettäessä korjata kertakäyttöiseksi suunniteltua harmiketta.

Mutta minulla on aina ollut sairaalloinen viehtymys tekemättömien töiden listaamiseen, joten piti siis laskea omat keskeneräisyydet.

13 dvd- tai vhs-elokuvaa. Se ei onneksi ole kauhean paljon. Meidän digiboxi ei myöskään ole tallentava, joten vältyn kiusaukselta kerätä ohjelmia.

0 sanomalehteä. Ihme kyllä, tänään ei yhtään. Pahimmillaan jopa viikon lehdet...

12 tilattavaa lehteä. Siis lasten lehdethän on luettu moneen kertaan, omat on pintapuolisesti selailtu ja siirretty päättäväisesti "luen tämän hieman myöhemmin oikein tarkkaan" -osastoon.

90 kirjaa!!! Kauheaa. Ja tämä oli vasta proosaosasto. Runous jäi ulkopuolelle, samoin tietokirjat. Siis nämä ovat kirjoja, jotka haluaisin lukea, ja ne sijaitsevat kirjahyllyissä tässä talossa.

38 keskeneräistä ja korjattavaa vaatetta. Jonakin päivänä ne pitää tehdä valmiiksi. Tai heittää roskiin. Paitsi ettei hyvää kangasta saa heittää roskiin, sehän on synti. Pitänee säilyttää vielä vähän aikaa..

2 pahvilaatikollista epämääräisiä papereita ja leikkeitä, jotka pitää käydä läpi. Jonain päivänä. Ne ovat tarpeellisia, ja ne on lajiteltava tai keksittävä jokin paikka niille. Joka kerta, kun totean, että tuossa laatikossa ei voi olla mitään tärkeää, koska en ole avannut sitä vuoteen, ja päätän heittää sen kaiken menemään, avattuani olen käyttänyt niitten lajittelemisessa hyvän vapaapäivän ajan, mitään valmista ei ole tullut ja yön koittaessa paiskon tingelistangeliksen takaisin pahvilootaan odottamaan sen ihmeellisen päivän sarastusta, jolloin kaikki on selvää ja mystisille lappusille löytyy sijoituspaikka.

Feng shui -oppien mukaan kodissa ei pitäisi olla mitään keskeneräistä tai nurkkiin pinoutuvaa, sillä se syö asukkaitten energiaa. Se on kyllä taivahan tosi. Tiedän, että ainakin se väite tuossa nyt-jo-passé-muotiajattelussa pitää paikkansa, mutta kuka voi keksiä mihin sijoitetaan teknisten vempeleitten takuutodistukset ja käyttöohjeet, ystäviltä ja sukulaisilta saadut kortit, lasten piirustukset, pankin ja muitten instituutioitten "parannamme palveluamme"-ukaasit -ja ennen kaikkea: kuinka kauan niitä kuuluu säilyttää?!

Onneksi olen saanut itseni kuriin enkä enää keräile lukemista odottelevia lehtiartikkeleita, mutta kuvia kerään, ja leikkauspöydälle joutumista odottelevia aikakauslehtiä on varmaankin vuodelta 2004 jossain hämärissä nurkissa. Tämä ei tullut mukaan edelliselle listalle, ilmeisesti sen suhteen minulla on luottavainen rauha itseni kanssa.

Tietysti jos antaisi kaiken vaan kasautua, koti voisi alkaa pikkuhiljaa muistuttaa Isak Jacobin taloa Fannysta ja Alexanderista. Mutta hengittäminen sellaisessa paikassa, kuinka se sujuisi? Isakilla on muumio, joka hengittää, hengittääkö se muitten puolesta?

torstai, 27. joulukuu 2007

Ehdinkö sanoa mitään näitten huvittelujen välissä?

Sain Joulupukilta uuden hiiren, joka on niin pieni ja sievä ja livakkaliikkeinen, että on kutkuttavaa harrastaa tätä hivelytoimintaa sen kanssa (siis tietokoneen hiiri!). Hiirulaisella on myös sensuelli muotoilu ja sellainen viehkeä pyörittelynappula keskellä, kuten kerran liitin kuvakseni täällä. Wau.

Joulua valmistellaan vähintään kuukausi ja se on ohi parissa päivässä. Eihän se tietysti ole niin rankka kuin nämä nykyiset häät, joita valmistellaan kaksi vuotta ja ne ovat ohi päivässä. Täytyy olla raju pudotus arkeen sitten nuorellaparilla tai oikeastaan vain morsiamella. Häät ovat naiselle vakava projekti olla edes kerran eläessään kuin suoraan muotilehdestä. Se voi olla tyydyttävä tunne, mutta mitä sen jälkeen? Ei-enää-koskaan-niin-kaunis -naisena ei voi olla kauhean tyydyttävää elää? Sitten tulee jouluprojekti, mikä on naisellinen taikka perheenemännällinen urakka saada koti edes kerran vuodessa näyttämään tismalleen sisustuslehdeltä. Tähän minäkin aina lankean, kun se on NIIN tunnelmallista. Mutta lapset pitävät huolta siitä, että se unelma joutuu terveen järjen kritiikin alaiseksi noin varttitunnissa valmistumisestaan.

Nyt pitää mennä katsomaan NIcholson-elokuvaa vuodelta 1971. En ole sitä ennen nähnyt, Miehuusvuodet nimeltään. On niin paljon huviteltavaa ja niin vähän aikaa. Kosolti avaamattomia lahjoja täällä blogeissakin!

maanantai, 17. joulukuu 2007

Missä mennään?

Taidekombinaattimme oli yli neljä vuorokautta ilman internet-yhteyttä. Hiukan pinnaa kiristää kesken kaikkien kiireitten joutua selittämättömään mottiin, kun ainoa apu on ruudussa veikeä pikku puuhapete joka uppoaa piuhoihin ja tulee siellä myllättyään tarmokkaana kertomaan, että vika on varmaankin internet-yhteydessä, ota yhteyttä verkkoa ylläpitävään henkilöön. Henkilöön?! Jos sellainen olisi, hänet olisi jo niin perusteellisesti möyhennetty, ettei jokatapauksessa enää olisi mokoman luokse menemistä. Tämä Henkilö voi toisaalta olla entinen keskiajan jumala, joka on saanut uuden pestin kansallis-soneralistisen virtapiirikomitean komissaarina: koettelee vaan ei hylkää Sonherra. Oi kiitos. Yhteys tuli taas, viritelläänpäs kiitosuhrituli takapihalle.

Mitä maailmassa on tapahtunut sillä aikaa? Aivan tuntemattomia uutisotsikoita -en (muista syistä johtuen)myöskään lukenut lehtiä tänä aikana. Maailmassa olisi voinut sattua mitä vain enkä olisi tiennyt. Miten ne entisajan ihmiset sietivät tällaista tietämättömyyden tilaa?

Entisessä elämässäni tein aina vuoden lopussa dramaattisesti tiliä itseni ja maailman kanssa, kirjasin ja analysoin tapahtumia kirjoihini. Tuntui hyvältä pysähtyä uuden vuoden kynnyksellä ja katsoa taaksepäin ja eteenpäin. Retrospektion aika alkoi joulusta ja jatkui uudenvuoden ensimmäisiin arkipäiviin. Nyt menee niin, että lasken päiviä, montako on pakko pitää lomaa ennen kuin pääsee taas töihin. Minulla on tulossa näyttely aivan liian pian vuoden vaihteen jälkeen, ja kaikki on vielä levällään koska opiskeluprojektit ovat vieneet kaiken huomioni. Kauheaa.

Teoksia on paljonkin, mutta kun katselin niitä tänään työhuoneella, kuvien luota lähtevät polut näyttävät vievän eri suuntiin eikä suinkaan samaan niinkuin pitäisi. Keskustelin kahden maalauksen kanssa, miehen kuvan ja naisen kuvan. "Jos te olisitte vastakkaisilla seinillä, ja kaikki muu ikäänkuin teidän välissänne, mitä siitä seuraisi? Sovitteko te edes samaan tilaan yhdessä?" Tätä en heiltä suinkaan kysynyt missään sukupuolikysymys-mielessä, vaan ihan vaan maalauksina, heillä on vähän eri tyyliset habitukset. Eivät vielä vastanneet mitään, jätin heidät seisomaan rinnakkain ja miettimään asiaa. Ottaisivatko he seuraansa installaation, joka koskee 'puhtaasti' olemista ja aikaa. Ajattelin muuten, että sen nimeksi voisikin panna  "Oleminen ja aika". Älkää naurako! Tai naurakaa vaan, koomistahan se olisi. Ei se tosissaan käy, koska kyseinen installaatio ei ole mikään Heidegger-tulkinta. Ei voi olla viittausta vain viittauksen huvin vuoksi. Ei se sittenkään niin pieleen olisi nimenä, korskea vain.